(4. päivä)

Daniel 11: 31-32a

”Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan…”

Antiokos vihasi Israelin Jumalaa ja piti itseään jumalana ja kutsui itseään nimellä Antiokos Epifanes, eli ”lihaksi tullut jumala”.

Hän alkoi vainota juutalaisia kauhealla tavalla ja yritti tuhota juutalaisen uskonnon. Kaikki Raamatut poltettiin ja kaikki ympärileikatut poikalapset tapettiin ja lapsen kuolleen ruumiin annettiin roikkua äidin kaulan ympärillä niin kauan, että äitikin kuoli. Vuonna 165 eKr, sen jälkeen kun Antiokos oli pystyttänyt oman patsaansa Temppeliin JA uhrannut alttarilla sian, juutalaiset nousivat kapinaan.

Valitettavasti kaikki juutalaiset eivät olleet Antiokosta vastaan. Monet olivat halukkaita hylkäämään liittosuhteensa Jumalan kanssa ja tekivät mitä vain menestyäkseen taloudellisesti ja kohotakseen sosiaalisesti. Yhteiskunnassa vallitsi täydellinen moraalinen romahdus ja esiintyi suurta vastustusta kaikkia rajoituksia kohtaan, koska ihmiset vaativat ”suvaitsevuutta” heidän synneilleen. Kuten Daniel oli kirjoittanut satoja vuosia aikaisemmin, Antiokos mielisteli ketä vain, joka oli halukas uhraamaan Jumalan itsekkyyden alttarille.

RUKOILE SEN PUOLESTA, ETTÄ ISRAEL PALAA JUMALAN LUO JA KÄÄNTYY POIS ITSEKKYYDEN EPÄJUMALASTA.