-Jom Ha-Zikaron (kaatuneiden sotilaiden ja terrorin uhrien muistopäivä)
Israelin valtion uudelleen syntymisestä vuonna 1948 lähtien Israel on kokenut monta sotaa ja terrorin aaltoa. Hälytysäänet ovat lähes jatkuvia joissakin osissa maata ja ihmisillä on vain kuusi sekuntia aikaa päästä pommisuojaan.
Terrori on läsnä monilla kaduilla monine aseineen. Pommit, jotka ovat olleet piilotettuja busseihin tai reppuihin, ovat vaatineet paljon uhreja ja vammauttaneet monia. Autoista on tullut aseita ja samoin veitsistä, kirveistä ja jopa saksista!
Väkivallalle ja vihalle ei näytä olevan loppua.
Pahinta ja vähiten ymmärrettävää on se, kun uhrien perheiden surressa rakkaidensa kuolemaa, terroristin yhteisössä usein juhlitaan vihollisen kuolemaa.
Mutta kuningas Daavid suri Saulin kuolemaa vaikka Saulista oli tullut hänen vihollisensa.
2. Samuelin kirja 1: 17-27
”Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista
ja käski opettaa sen, “Jousilaulun”, Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna “Oikeamielisen kirjassa”:
“Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!
Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.
Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.
Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.
Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät.
Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.
Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.
Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.
Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!”
RUKOILE SEN PUOLESTA, ETTÄ JUMALAN RAKKAUS LOHDUTTAISI SUREVIA JA MUUTTAISI NE IHMISET, JOTKA TUNTEVAT VIHAA.
In the attack two people, including a 60-year-old man, were murdered and 15 others wounded, eight seriously. Two terrorists conducted the attack, one armed with a gun and another with a knife; one was shot dead and the other was shot and taken into custody.
“We drove out at 10 a.m., we were driving one after the other. When I reached this point, Yisrael – the other driver, my friend – got out of the bus and ran towards my bus (shouting): ‘stop, stop, there’s a terrorist in the bus,'” recalled Ori.
“Then the terrorist started to run after him with the knife, a large knife. He ran up to my door, I closed the door and he ran back to the (other) bus.”
“When Yisrael tried to approach, because he had passengers in the bus, he shouted to me ‘he’s slaughtering them, he’s slaughtering them,’ and we had nothing we could do, we were trying to contact the police, there’s nothing we could do. I don’t have a gun, he doesn’t have a gun.”
“The terrorist approached again, and after a moment when he understood that in the best case scenario either Yisrael gets on with me and we flee or else run him over, there’s no other situation, he went back to the (other) bus and locked the passengers in the bus until the police arrived, but in the meantime what he did there…” said Ori, trailing off.
Speaking about how the terrorist was neutralized, the driver continued, saying, “the police arrived, what I saw from here outside – because you can’t see inside – is that they of course shot in the windows of the bus and the doors to enter. They went in, and what happened inside I have no idea.”